Matti Rämö: Pyöräretket äänikirjana Areenassa

Joskus tulee eteen hetkiä, jolloin olen ihan tyytyväinen maksamieni verojen käytöstä. Tällaisia hetkiä on muunmuassa suurten urheilukilpailujen aikaan, kun Yle esittää kattavasti ja asiantuntevasti kilpailut alusta loppuun, avajaisista viimeisimpiin spekulaatioihin asti. Toinen tällainen hetki tuli tässä jokin aika sitten, kun löysin Areenasta Matti Rämön polkaisut.

En oikeastaan ole varma, pitäisikö tästä kiittää maksamiani veroja, Yleä, vai kohdistaa kaikki kiitokset ne varmasti ansaitsevalle Rämölle. Jonkinasteiseksi kulttuuriteoksikin tuota kai voisi kutsua, kun on laittanut yleiseen jakoon äänikirjojansa Areenaan.

Matti Rämö on ollut melkoisen tuottelias. Minerva Kustannukselta löytyy kahdeksan hänen matkoistaan kertovaa kirjaa, joista nyt olen Areenasta kuunnellut kolme: Rengasrikkoja Saharassa, Polkupyörällä Intiassa ja Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin. Käyn vähän läpi noita kuuntelemiani kirjoja yleisesti.

Teokset kertovat Matin polkupyöräretkistä. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta kuten nimistä voi päätellä, kyseessä ei ole mitkään ihan tavalliset tahi lyhyehköt retket. Kirjailija kun ei tyydy pelkästään naapurustoon, vaan kiertää yhdessä pyöränsä kanssa tuhansia kilometrejä lähes yhdeltä istumalta. Yksin. Hän ei tyydy nielemään kilometrejä hiki otsalla, vaan tarkkailee ja ihailee ympäristöään hämmästyttävän tarkkanäköisesti edetessään rauhalliseen tahtiinsa. Samalla hän myös pohtii historiaa, elämää ja ihmisyyttä.

Näistä aikaisemmin mainitsemistani teoksista tuo polkaisu Saharaan ja takaisin on ehkä ollut mieleenpainuvin. Jollakin tavalla jo ajatus lähtökohtaisesti miellyttää minua. Ei tarvita mitään aikataulutettuja, kalliita lentoja tai junia matkustamiseen, vaan otetaan vain pyörä alle kotipihasta ja lähdetään matkaan. Ja palataan samaan pisteeseen kun on ensin matkustettu halki Euroopan aina Afrikkaan asti. Jos tuo teos ei herätä lukijassaan/kuulijassaan minkäänlaista matkakuumetta, täytyy henkilön olla täysin karaistunut ja ulkoisista vaikutuksista vapaa.

Yksi iso tekijä näiden äänikirjojen viehättävyydessä tulee siitä, että Rämö lukee ne itse. Olen kuunnellut aikaisemmin kirjoittajan itsensä kertomana ainakin Alexander Stubbin kirjan, ja voin sanoa että tämä on ehdottoman oikea tapa tehdä äänikirja. Lukija pystyy samaistumaan tekstiin tunnetasolla aivan erilailla kuin joku tekstille vieras ihminen. Rämön äänessä (Kuten Alexinkin muuten) kuuluu välillä selvästi tunteet, ja kertoja herkistyy selvästi useissa kohdin.

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisella tekniikalla Rämö näitä ajatuksiaan laittaa ylös. Kertomus on pikkutarkkaa kuvausta joka hetkestä matkalla, kohtaamistaan maisemista, ihmisistä ja tapahtumista. Hänen täytyy vähintäänkin päivittäin sanella tai kirjoittaa kokemuksiaan ylös, muuten ei voi tuollaista määrää yksityiskohtia muistaa. Voin kuvitella minkälainen työ näitä on käydä jälkeenpäin läpi ja kirjoittaa järkevään muotoon. Hatunnosto siitäkin.

Olen päässyt Matin kanssa yhtämatkaa kiertämään Italian kapeilla vuoristoteillä ja laaksoissa, Saharan polttavan kuumassa iltapäivän auringossa, ja Intian mausteisilla, äänekkäillä kaduilla. Lisäksi olen hänen rinnallaan järkyttynyt Puna-Khmerien raa'asta terrorista ja joukkohaudoista. Teoksia kuunnellessa pääsee uppotumaan vieraisiin kulttureihin ja niiden historiaan paljon syvemmin kuin jotain dokumenttia katsomalla. Jollainen muuten löytyy Rämöltäkin, Polkupyörällä Himalajalle.

Tulipa ylistävää tekstiä, mutta kuunnelkaa itse. En usko että kauheasti kritiikkiä noista voi löytää, ja ehkä sittenkään aina ei edes ole tarve etsiä.