lauantai 18. tammikuuta 2020

Stephen King: Laitos

Jos haluat joskus lumoutua Yhdysvaltojen pikkukylien pölyisestä ja sisäänlämpeävästä tunnelmasta, yksinkertaisen amerikkalaisen maalaiselämän kuvauksesta, suosittelen tutustumaan Kingiin. Vaikka et pitäisikään kauhusta, löytyy kirjailijan laajasta tuotannosta monia teoksia, joissa ei juuri kauhua ole. Yliluonnollisia elementtejä kyllä, joten jos niitä karsastat niin älä lue.

En itse pidä juurikaan hardcore-kauhusta, ja en ole sellaisia juuri lukenutkaan. Toki Dracula, Tohtori Jekyll ja Herra Hyde, ja muutamat muut kauhun klassikot on tullut luettua pelkästään jo yleissivistyksen vuoksi. Kingiltäkin luokittelisin kauhuksi muutaman kirjan. Se, Hohto, Cujo ja Piina näistä kai tunnetuimmat. Sekä tietenkin Uinu uinu lemmikkini, hrrrh...

Parhaimpia Kingin kirjoja ovat mielestäni olleet Tukikohta ja 22.11.63. Ihan niiden tasolle ei tämä Laitos yllä, oikeastaan ei lähellekkään. Tuoreemmasta tuotannosta olen lukenut myös Tervetuloa Joylandiin, josta voisin myös kirjoittaa myöhemmin blogauksen.

Mitä itse teokseen tulee, niin tämä ei todella ollut mielestäni Kingin parhaimmistoa. Jotain puuttui, mutta oliko se sitten se yksityiskohtainen tunnelma, monimutkaiset salaliittoteoriat vai ylipäänsä yliluonnollisen hienovaraisuus? Vaikea sanoa. Alun lupaileva kuvaus kiertolaisesta, joka paljastuu jäähdytteleväksi poliisiksi, antoi lupauksia jostain paljon paremmasta. Vaikka ajatus yliluonnollisista voimista itsessään on hauska, meinasi laitoselämän kuvaaminen käydä pitkäveteiseksi hyvinkin nopeasti. Lisäksi se kun sankareina on kaltoinkohdeltuja lapsia, aiheutta itselle jonkinlaista selittämätöntä inhoa.

Jotain tuttua tässä kuitenkin oli. Se kuvaus pikkukaupungin elämästä ja erilaisista ihmisistä. Kirkasotsaisesta amerikkalaisuudesta, jossa hyvät ovat hyviä ja pahat oikeasti pahoja. Pidän tarinoista, jotka eivät ole liian kaukaa haettuja, liian monimutkaisia ja sellaisia, joissa sanoma on piilotettu niin hyvin että tuskin kirjailijakaan sitä on kunnolla löytänyt.

Taattua Kingiä, joka ikävä kyllä näin uransa jälkipuolella on minusta hiukan menettänyt otettansa. Ehkä kirja/vuosi tahti väkisellä johtaa siihen että kaikki teokset eivät kiipeä klassikoiksi.

PS. Tämän muuten kuuntelin. Tilasin BookBeatin taas hetkiseksi. On se kyllä niin kallis että ilman tarjousta en tuota raaski tilata. Kirjasto on ilmainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti