Novellikokoelman arviointia (Usvazine 01/12)

Olen viimeaikoina tutustunut suomalaiseen spefi-kirjoittamiseen, lähinnä novellien muodossa. Olen yllättynyt, kuinka hyviä tekstejä ja lupaavia kirjoittajia meiltä löytyy ihan omasta takaa. Perinteiset kustannusyhtiöt tuntuvat kovin niukasti julkaisevan novellikokoelmia, ja jos julkaisevatkin, ne ovat useimmiten ulkomaisten jo kannuksensa ansainneiden kirjoittajien tekosia. Ei niissä tietenkään mitään vikaa ole, mutta mielelläni lukisin enemmän myös kotimaisia kirjoittajia.

Ajattelin ottaa arvioinnin kohteeksi yhden tämän lajin novellikokoelmista, verkkolehti Usvan viimeisimmän numeron (01/12). Käyn kaikki novellit läpi ja arvioin jokaista hiukan. Kuvailen myös novellin juonta, pyrin muutamalla virkkeellä kattamaan koko juonen spoilaamatta kuitenkaan.

Mikäli arviointiani erehtyy lukemaan joku kirjoittajista, pyydän että ette pahastu kritiikistäni. Nämä ovat vain minun mielipiteitäni. Eli ihmisen, joka pitää sellaisesta roskasta kuin Stephen King. Eikä ole opiskellut päivääkään lukemista saati kirjoittamista. Kateellisen puhetta siis. ;)

Lehti on ladattavissa osoitteesta: http://usvazine.net/usvazine112.pdf


Avatessani pdf-tiedoston silmieni eteen ilmestyy tulinen Feenix-lintu nousemassa tuhkasta. Vaikka en kuvataiteesta ymmärrä sen enempää kuin hienosta kirjallisuudestakaan, tässä on jotain kaunista. Musta ja kellertävänoranssi sopivat hyvin yhteen, kysykää vaikka saksalaisilta.

Selatessani lehteä läpi, huomaan että jokaisen tekstin edellä on kuva. Oletettavasti kuvien on tarkoitus kuvata kyseistä novellia. Mielestäni kuvat antavat huolitellun ja panostetun ilmeen lehdykälle. Ei mikään hätäisesti kokoonkursittu. Ja sitten teksteihin:

Pääkirjoitus

Lehden aloittaa pääkirjoitus. Kirjoituksessa käsitellään suomen spefi-kentän tilannetta viimevuodelta, sekä kerrataan Usvan lähihistoriaa. En takerru tekstin muotoseikkoihin, sillä sitä ei varmaankaan ole tarkoitettu kaunokirjalliseksi tekstiksi ;)


J.S. Meresmaa: Puhtaan lumen aikaan

Juoni: Vanha mies katuu tekoaan jota on kuitenkin mahdoton saada tekemättömäksi. Päällimmäisenä huolena kuitenkin kaivon veden puhtaus

Liian paljon kuvailevaa tekstiä, tuntuu kuin kirjoittaja olisi yrittänyt kuvata tekstillään kaiken mahdollisen päähenkilön mielenliikkeistä ympäristöön ja menneisiin tapahtumiin. En saanut kiinni siitä punaisesta langasta, jota aina niin mielelläni seuraan tekstiä lukiessani.

Juoni sinänsä mielenkiintoinen, pohtivammalle lukijalle varmasti mieluisa.



Christine Thorel: Sydänmetsä

Juoni: Orpotyttö hakee kielletystä metsästä karitsansydämen kokoisen hedelmän ja tarjoilee sen nykyisin valtaapitäville sukulaisilleen.

Hakumatka kattaa 4/5 osaa novellista. Lopun käänne selvisi kyllä jo ensimmäisen sivun puolivälissä. En oikein päässyt selville, mikä oli novellin motiivi. Ehkä se oli sitten se vanha tuttu, paha saa aina palkkansa.

Hedelmän valinnassa auttaneet eläimet olivat hyvä lisä tarinaan. Kirjoitustapa kaunista ja melko suoraviivaista, vain juoni ontuu. Minusta. Lastensatuna mainio.



Tuomas Saloranta: Joku sytytti kynttilän


Juoni: Mies haluaa kostaa läheistään kohtaan tehdyn vääryyden. Tai haluaa ja haluaa...

Teksti hyppelee paikasta ja ajasta toiseen sekavasti. Alussa olin eksyksissä, mikä osa tarinasta on unta, mikä mielikuvitusta ja mikä totta. Lopussa vasta kaikki selviää. Se varmaan novellien tarkoituskin perimmältään on. Vasta toisella lukemisella useampi ensin sekava kohta aukeni. Tämä oikeasti kannattaa lukaista kahteen kertaan. Eli kahden kerran lukemisen jälkeen olen mieltynyt juoneen.

Novellissa on kauhun elementtejä runsaasti mukana.

Lauseet lyhyitä, kappaleet lyhyitä. Tekevät tekstistä pätkivää. Liiankin pelkistettyä, ei juuri kuvailua.



Anne-Mari Halonen: Adisan talo

Juoni: Tyttö kostaa kärsimänsä vääryyden melko raa'asti

Lyhyt, mukava teksti. Lauseet yksinkertaisia, lapsenomaisia ja toteavia. Ehkä hieman töksähtelevää kerrontaa. Juoni raaka.

En tiedä minkälaiset sormet ovat, kun ne ovat iloiset. Siis muutakuin iloiset.



Anne-Mari Halonen: Paskajalkakissa


Juoni: Kissa kostaa jotain, jota en ihan ymmärtänyt.

Humoristinen ja lupaava alku, lopun varmaan olisi tarkoitus selventää juonta, mutta se päinvastoin sekoitti minut.

Lapsenomainen ja toteava kirjoitustapa pysyy samanlaisena kuin edellisessä novellissa.

Olen kuullut saapasjalkakissasta. Olen varmaan joskus myös lukenut sen sadun, tosin yksityiskohdat ovat painuneet jo sinne, minne kaikki hyvät lapsuusmuistot menevät. Varmasti pitäisi tuntea se satu, ennenkuin tästä saa mitään irti. Minä en saanut.




Anne-Mari Halonen: Joululahja

Juoni: Harhautunut kuusenhakija tuo palatessa mukanaan lahjan

Hieno novelli. Huomattavasti parempi kuin kaksi aikaisempaa. Talvisen ympäristön kuvaus kaunista, päähenkilöt helposti sisäistettävissä. Klassinen joulutarina, jossa mukana myös pieni ripaus kauhua.

Jäi hyvä maku kirjoittajasta, vaikka aikaisemmat eivät ihan pystyneet miellyttämään minua.




Heikki Hietala: Lähettäjät

Juoni: Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva karu enkelinovelli

Yliluonnollisia olentoja, joilta puuttuu ihmisille monesti rasitteena oleva empatia.

Kieli on suorapuheista ja vähemmän kuvailevaa. Karulla tavalla humoristinen. Tosin tätä novellia lukiessa kiinnitin vähemmän huomiota kieleen, sillä juoni imaisee mukaansa tehokkaasti. Ehdottomasti tähänastisista paras novelli. Lisää tällaista.




Marika Riikonen: Ryöstäjät


Juoni: Rötöstelijäpojat haluavat pitää vähän hauskaa ja varastella toisten omaisuutta. Loputtomasti.

Tarinan perusjuoni lähes vastaava kuin aikaisempi novelli (Joku sytytti kynttilän). Hämmästyttävän vastaava. En tiedä johtuiko siitä se, että arvasin lopun jo kun talon omistaja ilmestyi.

Taitavasti kirjoitettu teksti. Vaikka tapahtumat etenivät suhteellisen hitaasti, pysyi tarinan tempo kokoajan samanlaisena. Mukava kummitustarina, jossa aivan loppu jää hieman vaivaamaan.



Katri Alatalo: Ei poikasi ole kuollut

Juoni: Kuolleista palaamalla herätetään jotain, mitä ei ehkä olisi kannattanut herättää.

Kauhun tuntua on kai tähän yritetty saada, mutta minua teksti ei kyllä kauhistuttanut. Ihmiset ihmisenkaltaisia, normaaliin maailmaan en huomaa muuta eroa kuin kaksi kuuta.

Hieman pitkitetyn tuntuinen alku, teksti kuitenkin miellyttävää ja sujuvaa. Lopun osalta juoni vähän onnahtaa, ainakaan minulle ei ollut ihan selvää mitä tarkalleenottaen tapahtui. Olisiko kaikkien heränneiden pitänyt ottaa heti nirri itseltään? Ehkä joku voisi selventää, jäi vaivaamaan.

 -----------------------------------------------------------------------------


Kaikenkaikkiaan, miellyttävä lukukokemus. Suosittelen ehdottomasti. Jokaisen pitäisi tutustua mahdollisiin tuleviin huippunimiimme :) Taidan myöhemmin arvioida jonkun novellin yksityiskohtaisemmin.