Vernor Vinge: Aikaloukku

" Eletään viidenkymmenen miljoonan vuoden päässä tulevaisuudessa. Kukaan ei tiedä, miksi maailmassa on jäljellä vain kolmesataa ihmistä. Mielipiteet jakautuvat kahteen leiriin, kun ihmiskunnan rippeet miettivät, pitäisikö heidän asettua asumaan yhteen paikkaan ja luoda pohja uudelle ihmiskunnalle vai suunnata kohti tulevaisuutta eräänlaisten energiakenttien avulla. Nämä energiakentät ovat kuplia, joiden sisällä aika pysähtyy.

Kaikki muuttuu, kun eräs ihminen kuolee tultuaan jätetyksi kuplan ulkopuolelle muiden matkatessa tulevaisuuteen. Yhden henkilön vallanhalu uhkaa koko ihmisyhteisön tulevaisuutta. Murhaajan löytäminen sälytetään ainoan jäljellä olevan poliisin, Wil Briersonin tehtäväksi."


Olen lukenut Vingen Rauhansodan jokin aika sitten. Tämä teos perustuu löyhästi siihen, lähinnä muutaman henkilön, järjestön ja teknologian osalta. Teos on kuitenkin täysin mahdollista lukea omana kirjana, Aikaloukkuun pääsee helposti sisälle heti alusta.

Kieltämättä odotin enemmän tarinalta. Aikaisemmat kokemukseni Vingen teosten (Quen Ho) parissa antoivat etukäteen olettaa, että kyseessä olisi minun makuuni sopivaa scifiä. Näin ei kuitenkaan ollut. Toki Aikaloukku oli ihan luettava, mutta henkilöiden ja juonen karkatyyrimäinen esitys ei ollut sitä mitä odotin.

En tiennyt kirjan kirjoittamisvuotta vielä aloittaessani lukemisen. Se kävi kyllä ikävän nopeasti ilmi. 80-luvun tyylinen kahtiajakautuminen (kylmä sota) ja hieman kieroon kasvanut YK (Rauhanlaitos) ja vanhahtavan tyylinen teknologia eivät pysyneet piilossa. Aikaloukun voi kyllä lukea kevyenä salapoliisiviihteenä, mutta raskaansarjan avaruusoopperaksi sitä ei hyvällä tahdollakaan voi lukea. Jos jotain positiivista pitäisi etsiä, niin eräs päiväkirja yksinäisyyden ajalta oli mielenkiintoinen.

Ja mitä Vernor teoksellaan mielestäni hakee? Varmaankin ajatuksena on ollut käsitellä ihmiskunnan rippeiden selviytymistä mahdollisen teknologisen singulariteetin jälkeen. Eli onko mahdollista aloittaa alusta? Mielestäni tästä aiheesta olisi saanut huomattavasti mielenkiintoisemmankin näkökulman.
 

Vernor Vinge: Taivaan syvyydet

" Palaamme aikaan 30 000 vuotta ennen Linnunradan äärien tapahtumia, muutaman tuhannen vuoden päähän omasta ajastamme. Taivaan syvyyksissä sykkii yksinäinen tähti, ja toisin kun on luultu, tähteä lähellä oleva planeetta ei olekaan autio. Sitä asuttaa hämähäkkien kaltainen heimo, joka on teknisen evoluution tuloksena kyennyt rakentamaan radiolähettimen. Viestin matkattua avaruuden halki kaksi kilpailevaa retkikuntaa kiiruhtaa tutkimaan planeettaa.

Linnunradan ääristä tuttu Pham Nuwen, legendaarinen avaruuden kauppamies, johtaa Queng Hon kauppalaivastoa. Se ajautuu sotaan toisen laivaston despoottisten Emergenttien kanssa. Queng Hon liiton tavoitteena on aloittaa kaupallinen yhteistyö planeetan asukkaiden kanssa, toisen retkueen päämäärä taas on tehdä alkuasukkaista orjiaan. Heidän mukanaan on mm. pirullisen älykäs johtaja Thomas Nau, itsekin orjuutettu asiantuntija Anne Reynolt ja kammottava virus. Käynnissä on hengenvaarallinen kilpailu aikaa vastaan. Luvassa on monenlaisia yllätyksiä ja käänteitä ennen kerronnan kliimaksia. "

Taivaan syvyydet tosiaan sijoittuu Linnunradan äärten tapahtumia edeltävään aikaan. Tämä seikka hieman huolestutti minua, ja ajattelinkin, että olisi pitänyt valita lukujärjestys hieman toisin. Ennakkoluulottomasti kuitenkin tartuin kirjaan, ja se toimi. Teokset on täysin mahdollista lukea erillisinä kokonaisuuksina, sillä tapahtumat ja ajanjaksot ovat aivan erilaisia.

Pidän Vingen ajatuksesta jakaa galaksimme kolmeen eri alueeseen kehityskyvyn ja nopeuden mukaan. Vaikkakaan se ei varmasti noudata fysiikan lakeja tai muutakaan todellisuuspohjaa, idea on silti kiehtova.

Tarinan päätapahtumat sijoittuvat vain yhden planeetan ympärille, jossa ihmiskunta kohtaa ensimmäisiä vieraita älyllisiä olentoja historiassaan. He ottavat tarkkailijan ja odottavan roolin, seuraten hämiksien kehittymistä käyden siinä sivussa sisäistä kamppailuaan orjien oikeuksista. Jos en tietäisi Vingen kirjoittaneen teoksensa 2000-luvun vaihteessa, voisin helposti olettaa hänen ottaneen teoksessaan kantaa orjuuteen omalla pallollamme.

Kirja ehkä laittaa miettimään ihmisoikeuksia ja oikeuksia yksilön vapaaseen tahtoon. Kuinka paljon voimme niitä niistää, että saisimme kehityksen mahdollisimman nopeaksi ja helpoksi?

Vernor Vinge: Linnunradan ääret

" Avaruusalus haaksirikkoutuu tuntemattomalle planeetalle. Eloonjääneet - kaksi lasta - jäävät paikallisen, keskiaikaa elävän susimaisen kansan armoille. Rikkoutuneen aluksen hätäsignaalit leviävät avaruuteen ja pelastusretkikunta kamppailee aikaa vastaan ehtiäkseen pelastamaan lapset. Retkikunnan tavoitteena on myös saada haltuunsa maailmankaikkeuden voimakkain ase. "





Alastair Reynoldsin jälkeen etsin tietoa vastaavista kirjoista netistä, ja päädyin kokeilemaan monien suosituksesta Vernon Vingeä. Huikeaa. Luulin, että Alastairista ei paljon paremmaksi voi enää pistää, mutta olin väärässä. Osin tämän taitaa selittää aikaisempi kiinnostukseni fantasiaan, sillä Linnunradan ääret voisi pienillä muutoksilla olla myös tätä genreä.

Tarinaa kuljetetaan kahdella tasolla. Toisaalla ajan ja paikan vankina olevat lapset alkuperäisasukkien armoilla, toisaalta etenevä tuho tuntemassamme galaksissa, ja siihen liittyvä kamppailu aikaa vastaan. Eeppinen inhimillisyyden pelastusretki kahden ihmisen ja kahden muukalaisen toimesta. Vinge on tosiaan onnistunut yhdistämään kaksi kirjallisuuden lajityyppiä ehjäksi kokonaisuudeksi.

Scifi-kriitikkoja lueskellessa olen usein törmännyt väittämään siitä, että vieraat elämänmuodot tehdään liian inhimillisiksi. Ehkä tässä on paljon sitä, mutta ehkä juuri se tekee kirjasta niin miellyttävän lukea. On helppo samaistua susikansan järjenjuoksuun ja toimintatapoihin. Kovan scifin ystävää tämä tosin saattaa häiritä. Jos näin on, kannattaa Vinge ehkä jättää rauhaan.