sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Alastair Reynolds: Sovituksen Kuilu

 " Ihmiskunta on kärsinyt kammottavasta rutosta ja hirvittävästä tähtienvälisestä sodasta vuosisatoja: olisi jo aika nauttia rauhasta. Se on turha toivo, sillä vastassa on uusi uhka. Ikiaikaisesta unestaan heränneet tukahduttajat - muinaiset avaruuden tappokoneet - ovat aloittaneet linnunradan puhdistamisen tuoreimmasta älyllisestä lajista, ihmisestä.

Koneiden ensimmäistä aaltoa pakeneva sotaveteraani Clavainin johtama sekalainen pakolaisjoukko odottaa ahdistuneena puhdistusoperaation seuraavaa vaihetta. Kun Clavain on vajonnut syvälle päättämättömyyteensä, todellinen johtaja on nyt Skorpioni, geneettisten räätälöintikokeilujen epäonnistunut tuote.

Sitten siirtokuntaan ilmestyy odottamaton uusi elementti: koston enkeli, jäästä syntynyt tyttö, jolla on voima johtaa ihmiskunta turvaan ja kyky tuhota ihmiskunnan pahin vihollinen.

Hela-planeetan ympäri lentävien katedraalien kulkiessa kohti maankuoren petollista repeämää, joka tunnetaan nimellä Sovituksen kuilu, selviää synkkä ja uhkaava totuus: yhden vihollisen voittamiseksi on ehkä välttämätöntä solmia liitto jonkin paljon, paljon pahemman kanssa... "

Tämä kirja hälvensi lopullisetkin rippeeni scifi-genren tylsyydestä. Vaikka tarinassa ei esitelläkään mitään yli-inhimillisen nerokkaita teknisiä laitteita, eikä surffata läpi puolen linnunradan, Reynoldsin realistinen tyyli koukuttaa paatuneimmankin lukijan. Voin hyvin kuvitella Helaa kiertävien telaketjukatedraalien (ne eivät muuten lennä, kuten insertissä väitetään) väsymättömän taivalluksen, ainaisen kalinan ja voitelurasvan hajun.

En siis ollut vielä tähän kirjaan mennessä tutustunut Reynoldsin maailmaan Timanttikoirat, Turkoosit päivät, kirjaa paremiin, joten tämä oli ensimmäinen syvempi kosketukseni siihen. Kirjassa viitataan useisiin aiempiin tapahtumiin, mutta tämä ei haittaa juonessa mukana pysymistä. 

Sovituksen kuilussa on oikeastaan kaksi erilaista pintaa. Toisaalta Helan pinnalla etenevät ääri-uskonnolliset katedraalikuskit ja toisaalta Clavainin ja kumppaneiden pakoilu tuhoaja-koneilta. Loppupuolella tarinat yhdistyvät, ja kirjan teema tulee selkeästi esiin. Kun loppu on käsillä, onko väliä miten tai mistä mahdollinen apu saadaan? Ja millä hinnalla?

Tarinan päätös sai minut etsimään jatkoa netistä, mitä tapahtuu todella harvoin. En muuten löytänyt sitä, näinkö kaikki päättyy?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti