" Avaruusalus haaksirikkoutuu tuntemattomalle planeetalle. Eloonjääneet - kaksi lasta - jäävät paikallisen, keskiaikaa elävän susimaisen kansan armoille. Rikkoutuneen aluksen hätäsignaalit leviävät avaruuteen ja pelastusretkikunta kamppailee aikaa vastaan ehtiäkseen pelastamaan lapset. Retkikunnan tavoitteena on myös saada haltuunsa maailmankaikkeuden voimakkain ase. "Alastair Reynoldsin jälkeen etsin tietoa vastaavista kirjoista netistä, ja päädyin kokeilemaan monien suosituksesta Vernon Vingeä. Huikeaa. Luulin, että Alastairista ei paljon paremmaksi voi enää pistää, mutta olin väärässä. Osin tämän taitaa selittää aikaisempi kiinnostukseni fantasiaan, sillä Linnunradan ääret voisi pienillä muutoksilla olla myös tätä genreä.
Tarinaa kuljetetaan kahdella tasolla. Toisaalla ajan ja paikan vankina olevat lapset alkuperäisasukkien armoilla, toisaalta etenevä tuho tuntemassamme galaksissa, ja siihen liittyvä kamppailu aikaa vastaan. Eeppinen inhimillisyyden pelastusretki kahden ihmisen ja kahden muukalaisen toimesta. Vinge on tosiaan onnistunut yhdistämään kaksi kirjallisuuden lajityyppiä ehjäksi kokonaisuudeksi.
Scifi-kriitikkoja lueskellessa olen usein törmännyt väittämään siitä, että vieraat elämänmuodot tehdään liian inhimillisiksi. Ehkä tässä on paljon sitä, mutta ehkä juuri se tekee kirjasta niin miellyttävän lukea. On helppo samaistua susikansan järjenjuoksuun ja toimintatapoihin. Kovan scifin ystävää tämä tosin saattaa häiritä. Jos näin on, kannattaa Vinge ehkä jättää rauhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti