Stepan Chapman: Troikka

"Arizonalaiskirjailija Stepan Chapmanin uskomaton taidonnäyte! Philip K. Dick -palkinnolla palkittu surrealistisen fantasiakirjallisuuden mestariteos nyt kuvitettuna painoksena ensi kertaa maailmassa! Kolmikko ylitti valkohiekkaista aavikkoa. He olivat ylittäneet sitä niin kauan kuin saattoivat muistaa. Tänään he kuuntelivat tuulta matkatessaan. Tuuli ei ollut tyyntynyt koko päivänä. Se veisti harjanteita hiekkaan kuin isobaareja barometriselle painekartalle. Kaksi auringoista oli laskenut, mutta kolmas pysytteli läntisellä taivaalla. Se paahtoi siirtolohkarekasoja ja niillä kasvavia jäkäliä. Kolme jälkiparia levittäytyi halki tasangon, kimmeltävän ilmameren alla väreillen. Ne olivat ihmisen jalanjälkiä, renkaanjälkiä ja jonkin suuren eläimen painalluksia..."

Stephen King kirjoitti joitain alku-uransa teoksia erilaisten huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena. Kiinnostaisi tietää, mitä aineita Stepan Chapman on käyttänyt kirjoittaessaan Troikkaa. Kingin kirjat kun ovat varsin luettavia, kun taas tämä Chapmanin teos on sellaista järjen ja juonen ilotulitusta, että tuskin kirjailija itsekään pystyy pysymään mukana kaikissa käänteissään. 

Olen kuullut sivistyssanan surrealismi. Olen jopa lukenut jotain tähän taidemuotoon liittyviä teoksia. Mutta en ole koskaan ollut näin pihalla tarinasta kuin Troikassa.

Kolme erilaista henkilöä vaeltaa aavikolla. Sanon henkilöä, sillä käsittääkseni kaikki ovat joskus olleet ihmisiä. Tosin he ovat kuolleet jo aikaa sitten. Tämäkään ei kuitenkaan ole varmaa, sillä he luulevat olevansa elossa. Heidän vaelluksensa oli kestänyt jo monta vuosisataa. Noin kymmenen, ymmärtääkseni.

Tämän kirjan kaikessa sekavuudessa on kuitenkin outoa järkeä. Jokin ohuen heikko, välillä lähes näkymätön punainen lanka kulkee juonen mukana aavikolla ja vaeltajien muistoissa sekä unissa, joita he kertovat toisilleen. Ja kaikkea valvoo joku tai jotkut. Loppua kohden tuo lanka kuitenkin tuntuu katoavan kertomusten muuttuessa - jos mahdollista - vieläkin surrealistisemmiksi. Juonesta on paha mennä muuta sanomaan, ettei spoilaa.

Troikka on saanut vuoden 2007 Tähtivaeltaja-palkinnon. Tämä ei kuitenkaan yllätä minua, sillä tämän samaisen palkinnon on saanut Isomäen Sarasvatin Hiekkaa ja Ray Lorigan Tokio ei välitä meistä enää. Jokainen muodostakoon siitä omat päätelmänsä.

En kuitenkaan ole pahoillani että luin tämän. Harvoin olen. Voi olla, että luen teoksen joskus uudestaan. Yleensä toinen lukukerta selventää jääneitä aukkoja huomattavasti. Tämä oli vaikea kirja lukea.

Tämä kirja oli osa Sci-Fi  haastettani. Se sopisi useampaankin ala-kategoriaan. Mielestäni ainakin 2. 9. 10. ja 12. Taidan kuitenkin laittaa tämän kohtaan 12. Eli: Hullu tiedemies/Geneettiset kokeilut/Ympäristökatastrofit.