"Gaiuksen ja hänen ystävänsä Marcuksen huoleton lapsuus maatilalla
päättyy, kun Roomasta saapuu entinen gladiaattori Renius koulimaan
heistä pelottomia sotilaita. Spartalainen kuri ja raa’at harjoitukset tulevat äkkiä tarpeeseen, kun Roomassa syttyy orjakapina, joka koituu Gaiuksen isän kohtaloksi. Gaius saa suvun päämiehen oikeudet ja velvollisuudet harteilleen hyvin varhain."
Joskus todellakin - uskokaa tai älkää - kirjan luettavuuden pystyy arvioimaan jo kannesta ja nimestä, ilman että lukee edes takakannen tekstiä. Satojen luettujen kirjojen kokemuksella uskallan sanoa näin. Toki mitäänsanomattoman kannenkin alle voi piiloutua uskomattomia tarinoita, mutta harvoin on toisinpäin. Jos kansi on omaa silmää miellyttävä, on kirjan sisältö sitä myös.
Conn Igguldenin Keisari -sarjan ensimmäisen osan kanssa kävi taas näin. Lainasin kirjan kirjastosta selailematta sen enempää etukäteisarivioita kuin takakannen esittelyäkään. Pelkän ensituntuman perusteella. Ja se kannatti. Toki tässä pitää ottaa huomioon kiinnostukseni historiaan, jolloin mikään historiaa edes etäisesti liippaavaa teosta en malta jättää hyllyyn.
Rooman portit -kirja kertoo Caesarin lapsuudesta ja nuoruudesta. Kirja on fiktiota, mutta jokseenkin rajallisesti Rooman tai Caesarin historiaa tuntevana voisin sanoa, että pääkohdiltaan Caesarin elämän alkua on seurattu oikein. Luen historiankirjat historiankirjoina ja romaanit romaaneina, joten en koskaan etsi fiktiivisestä kirjallisuudesta virheitä, vaan keskityn tarinaan.
Iggulden osaa pitää lukijaa tiukasti otteessaan alkusivuilta loppuun saakka. Hänen tarinansa soljuu joustavasti ikäkausien läpi, ja hahmot kasvavat luonnollisesti ajan kuluessa. Jos joskus tuntuu että elää tarinassa, tässä teoksessa kävi niin. Luen samantien kaikki muutkin Keisari-sarjan kirjat, mikäli vain löydän ne jostain.
Joskus tuntuu että pitäisi oikein etsiä huonoja kirjoja, joita voisi arvostella. Tai sitten minusta ei vain koskaan voi tulla kriitikkoa. Pidän keksityistä tarinoista liian paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti