tiistai 13. maaliskuuta 2012

Terry Pratchett: Posti kulkee

En usko, että olen lukenut moneltakaan kirjailijalta yli kahtakymmentä teosta. Tuohon harvaan joukkoon kuuluu varmasti Stephen King, David Eddings sekä Terry Pratchett. Prachettilta olen lukenut kaikki, nopeasti wikipedioituneena osaan sanoa että 37 kirjaa, kun otetaan mukaan myös Kiekkomaailman ulkopuolelta olevat kirjat. Kirjailijan täytyy siis olla mieleiseni.

Voisi ajatella, että jos kirjoittaa yli kolmekymmentä kirjaa samaa sarjaa, joissa vielä usein seikkailee samoja henkilöitä, alkavat ideat jo vähentyä. Pratchetillä näin ei käy, sillä ainakin Posti Kulkee on vielä sellaista juoni-iloittelua että harvoilta kirjailijoilta löytää.

Posti Kulkee kertoo tarinan miehestä, joka on uusi tuttavuus Pratchetilta. Hän on Tahmee von Lipwig, joka ei ole ollenkaan ylepä etunimestään. Tahmee kuolee kirjan alussa. Tai ei sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan muulta maailmalta. Hänelle kuitenkin annetaan uusi mahdollisuus enkelinsä, vanhan tuttumme Lordi Vetinarin ominaisuudessa. Tahmeesta tulee postimestari tekohengityksellä elävään postilaitokseen Ankh-Morporkissa. Hän laittaa tuumasta toimeksi, ja yhdessä 'seuralaisensa' kanssa postin taas kulkemaan.

Teos on taattua Pratchettia. Joka lause tuntuu sisältävän jonkun viittauksen todelliseen elämään ja parodisoivan sitä. Näitä viittauksia varmasti on paljon ja uskon että suurin osa jäi minulta huomaamatta. Koska tapanani on lukea tarinaa kiinnittämättä kauheasti huomiota sen sisältämiin toisiin merkityksiin. Kuitenkin jo pelkkä juonen seuraaminen sai usein hymähtämään itsekseen. Pratchettin huumori on aivan omassa lajissaan, mielestäni jo itsessään käsite.

Tässä teoksessa Pratchett parodisoi yksinkertaisesti postin kulkua. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta lukekaapa. Kaikkea muuta. Tosin minun kokemukseni postinjakamisesta eivät sisällä veitsenteräviä postiluukkuja ja kintuissa pyöriviä koiria. Eikä rullaluistimia pyörätiellä. Mukana on monia tuttuja Vartiostosta ja Golemeista lähtien.

Suomentajia usein moititaan. Olen lukenut jopa Pratchettin kirjojen suomennosta moitittavan. En kyllä oikeasti ymmärrä miksi. Miten muka englanninkielellä voi vielä paremmin esittää nuo kirjassa olevat asiat? Epäilenpä tässä suomentajien moittimisessa olevan pientä besserwissereyttä takana. Toki mielipiteeni on puolueellinen, koska en lue englanniksi mitään. Minusta suomentaja on tehnyt tässä erittäin hyvää työtä. Jos tuota sanoilla leikittelyä on vielä enemmän alkuperäiskielellä, olisi suurin osa minulta varmasti mennyt ohitse.

Posti kulkee on teos sinulle, joka pidät erikoisista huumorin muodoista. Se onnistuu yllättämään terävillä, nykyaikaa parodisoivilla ajatuksillaan monen nurkan takaa.

Edit. Lukiessani uudelleen vuodatustani huomasin, että en kritisoinut teosta yhtään. Asia pitää korjata. En pitänyt joka luvun aluissa olleista ennakoista lukuun. Niitä ei ole ollut aikaisemmissa kirjoissa, ja ne olisi pitänyt jättää pois tästäkin. Muuta kritiikkiä en kyllä keksi, niin taattua Pratchettia kirja oli.

3 kommenttia:

  1. Pratchettiä en ole lukenut, mutta katselin dokumenttia, jossa kerrottiin hänen sairastamisestaan. Vaikutti sympaattiselta mieheltä.

    Minäkin olen joskus ihmetellyt suomentajien moittimista. Varmaan jokainen joskus kirjoittaa kankeahkon virkkeen. Luulisin kuitenkin, että kääntäminen on paikoitellen aika vaativaa puuhaa, melkein kuin tämä kirjabloggaus (heh-heh!). Ja mistäpä sitä aina tietää onko kyse kääntäjän huonosta hetkestä vai alkuperäisen tekstin pienestä tason notkahduksesta. Samalla perusteella on tietysti aika vaikeata myöskään kehua suomennosta, ellei perehdy erikseen alkuperäiseen. Kielelle tai kieliryhmälle ominaisten sanaleikkien kääntäminen voi olla toisinaan niin haastava tehtävä, että luulisi monen kääntäjän hieman helpottavan työtään tältä osin.

    VastaaPoista
  2. Pratchettia olen lukenut aika paljon mutta pääosin englanniksi, suomennoksina olen nuo Tiffany Särkyset lukenut.
    Ja Pratchett ei kirjoita kovinkaan helppoa kieltä kääntää, sanaleikkejä löytyy paljon, kulttuuri- ja kirjallisuusviittauksia myös ja kirjoissa pelataan paljon sävyeroilla, erityisesti sellaisen hyvin mahtipontisen ja täysin arkisen ristiriidalla.
    Suomennosten julkaisua en ole juuri seurannut enkä tiedä onko kääntäjä vaihtunut, parantanut tms. mutta tuo ensimmäinen käännetty, Noitasiskokset, oli esimerkiksi varsin hankala lukuisten Shakespeare-viittausten vuoksi ja siinä mennään heti pieleen jos niitä suoria vuorosanalainoja aletaan kääntää vapaamuotoisesti tai arkikielelle...

    VastaaPoista
  3. @ketjukolaaja: Aivan. Mutta jos tuossa Pratchettin teoksessa on vielä _enemmän_ sanaleikkejä ja viittauksia alkuperäiskielellä, en kyllä niitä kaipaakkaan suomennokseen :)

    @hdcanis: Kääntäjän pitää tosiaan olla melkoinen asiantuntija eri aloilta, mikäli pystyy pysymään Pratchettin mielikuvituksen ja yleistietämyksen mukana. Niin erilaisia teemoja hän käsittelee.

    VastaaPoista