Pontus Purokuru: Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi

En ole politisoitunut henkilö. En ylipäänsä ajattele asioita juurikaan poliittisesti. Kuitenkin uskon että kukaan ei voi olla täysin ulkopuolella erilaisista aatteista tai ismeistä, ja itse luokittelisin itseni perinteisessä poliittisessa nelikentässä jonkin verran oikealle, ja siitä melko paljon enemmän konservatiivien suuntaan. Tässä lähtökohtaa tämän tekstin lukemiseen. Jotta ymmärtäisitte, minkäväristen lasien läpi näin tämän kirjan.

Sain lahjaksi Purokurun teoksen, lahjanantajan motiiveja voin vain arvailla. Antaja kuitenkin tuntee minut ja ajatustapani. Kirjoittajan aatemaailma on oikeastaan niin kaukana omastani, kuin vain voi olla. Luin kuitenkin tämän, mielenkiinnosta. Ja minusta on hyvä myös tutustua erilaisiin ajatuksiin, ei sillä että koskaan niitä oppisin tai edes pyrkisin ymmärtämään, mutta ehkä se ei ole tarpeenkaan. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että välillä koin jopa fyysisesti huonoa oloa, ja teki mieli lopettaa lukeminen. Sain kyllä tämän loppuun siitä huolimatta.

Kiistatta tuli selväksi, että Purokuru on huomattavan sivistynyt. Hänen lukeneisuutensa näistä aiheista ylittää reilusti omani, ja muutama kirjan sisältänyt essee menikin minulta täysin yli hilseen, jos käytän tällaista sanamuotoa. Nämä olivat: Tornadon keskellä (Analyysi Miki Liukkasen O:sta) ja Haamu polttomoottorissa. Purokuru sanoo yhdessä esseessään että 25 vuotiaana kadehti muita jotka hänen iässään olivat saavuttaneet jotain, omasta mielestään hän oli mitätön. Päinvastoin. Monen on syytä kadehtia häntä, tuossa iässä näin sivistynyt ja ajatteleva ihminen on harvinaisuus.

Kirja on siis eräänlainen esseekokoelma, joiden aiheet eivät oikeastaan ole millääntavalla sidoksissa toisiinsa, jos ei oteta huomioon vasemmistolaista ajattelutapaa ja yleistyksiä. Esseet ovat oikeastaan pieniä kirja-analyysejä, joissa kirjoittaja on lukenut omaa ajattelutapaansa tukevaa kirjallisuutta (enimmäkseen kotimaista) ja lisäilee niihin omia ajatuksiaan. Eli siis vähän kuin tämä blogi! Toki tässä ei käytetä niin paljon sivistyssanoja kuin tuossa. Ja sitten analyysiin:

Meinasin ensin että kävisin jokaisen esseen läpi erikseen, mutta tekstistä tulisi liian pitkä että kukaan tänä post-mediallisena aikana jaksaisi sitä lukea. Niinpä tiivistän.

Vasemmistolaisuus tuli esille heti ensimmäisessä kappaleessa. Purokuru ei pyri sitä missäänvaiheessa peittelemäänkään, mikä mielestäni on hyvä. Se taas ei ole hyvä, että hän esittää ajatuksensa kritiikittömänä, ainoana oikeana vaihtoehtona. Ja lyttää täysin toista mieltä olevat. Useaan otteeseen. Ja tästä samasta asiasta hän yhdessä esseessään kritisoi Virenin ja Vähämäen teosta Seutu joka ei ole paikka (en ole lukenut, kuten en muitakaan näissä esseissä analysoituja vasemmistolaisteoksia). Kaksinaismoralismia?

Kirjassa on myös muutama essee elokuvien analysointia. Hauskoja. Noissa tuli mieleeni lähinnä, että miten masentavaa olisikaan se, että katsoessa ja lukiessa erilaisia viihteellisiä teoksia, tulisi niitä analysoitua vain omaa ajatusmaailmaa tukeviksi tekeleiksi. Minä näen tarinat tarinoina, vailla poliittisia sanomia. Varmasti joissain sellaisia onkin, mutta suljen niiltä tyynesti silmät ja uppoudun juoneen.

Muuten esseet käsittävät oikeastaan koko kirjon viher-vasemmiston teeseistä. Löytyy antifaa, ruskeita tyttöjä, perustuloa, toksista maskuliinisuutta, kiihkofeminismiä, menneen maailman luokkapuheita, rodullistettuja (ehkä n. 10 kertaan mainittu), kapitalismin kritiikkiä, luetteloita heikommista, paremmin toimeentulevien kritiikkiä, ja huippuna harhaisen utopian rakentamista, joka näin teknillisesti suuntautuneena vaikuttaa lähinnä jonkun pienen "vasemmisto-älymystö" -klikin internet-meemiltä.

Kaiken kaikkiaan ja kaikesta oman ajattelutapani vastaisuudesta huolimatta, nostan kyllä kuvitteellista hattuani kirjailijalle. Tämä tyyppi kuuluu kyllä varmasti tämänhetken vasemmistolais-ajattelijoiden joukossa kärkiporukkaan. Kuten hänkin muutamaan otteeseen mainitsee, vanha änkyrä-vasemmisto on mennen talven lumia, ja omana lisäyksenäni, punainen tulevaisuus on hänen näköisensä.