lauantai 12. tammikuuta 2013

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

No Cecelia oli tietenkin lainassa. Jätin varauksen, joten joudutte odottelemaan vielä vähän aikaa jännittävää ja erittäin mieleenpainuvan maailmojamullistavaa blogaustani siitä. Toivottavasti kestätte sen.

Löysin kuitenkin tuon Joken ehdotuksen hyllystä (se oli ainoa jonka muistin), ja lukaisin sen samantein. Eli kyseessä oli Tove Janssonin Muumipapan urotyöt. Aluksi lienee tarpeen hieman selvittää aikaisempia kokemuksiani kyseisestä sarjasta.

Minun lapsuuteeni eivät muistaakseni kuuluneet muumit. En tiedä, mistä se johtui, sillä kyllä minulle luettiin satuja laidasta laitaan. Ja luin itsekin heti, kun tajusin kirjainten muodostavan jotain järkevää. Ensimmäiset kosketukseni muumeihin tulivatkin siis omien lapsieni myötä. Useat automatkat olen puolella korvalla kuunnellut noiden valkoisten, pyöreähköjen otusten reissuja ja seikkailuja. En kuitenkaan tiedä juuri mitään tuosta maailmasta.

Muumipapan urotyöt -teos on tekijän kuvittama. Eli Tove itse on käyttänyt kynäänsä muuhunkin kuin pelkän tekstin tuottamiseen. Kuvat ovat melko pieniä ja töhryisiä, mutta kyllä niistä sankarit tunnistaa. Ne elävöittävät kivasti tarinaa.

Juonesta lyhyesti: Muumipappa (myöhemmin Pappa) päättää kirjoittaa kirjan lapsuudestaan ja aikuistumisestaan. Muistelmateoksen lomassa hän kertoo sitä Muumipeikolle ja hänen kavereilleen, joiden vanhemmat liittyvät myös oleellisesti Papan varhaisiin vaiheisiin. Seikkailut vievät itsetietoisen sankarin orpokodista merille ja takaisin maihin.

Papassa on enemmän kuin hiukka narsistia. Hän kuvaa itseään ja seikkailujaan varsin omahyväisesti, ja minusta kertomatavassa ei ole tippaakaan huumoria. Orpokodin johtajahemuli ennusti tähdistä ja hänen syntymä-ajasta, että Papasta tulisi ylilahjakas. Ja Pappahan on samaa mieltä.

Sankari ystävystyy myös muutaman otuksen kanssa. (Kaikkien, jotka jaksavat kuunnella monologeja hänen erinomaisuudestaan.) Näitä ovat mm. Fredrikson, Hosuli ja Juksu. Analysoin heidätkin.

Fredrikson on kuten perus insinööri. Hän tietää koneista kaiken, ja on kokoajan suunnittelemassa jotain uutta. Hän rakentaa laivan, jolla ystävykset suuntaavat seikkailuihin. Häntä ei Papan omahyväisyys tunnu haittaavan, niin keskittynyt hän on omiin teknisiin juttuihinsa. Tulisin varmaan parhaiten toimeen hänen kanssaan.

Hosuli on, kuten hänen nimestäänkin voisi päätellä, vähän hosuli. Hän on pieni, pelkuri, lapsellinen ja hajamielinen. Hänen elämäntehtävänään on keräillä erilaisia juttuja, joista tärkeimpiä tuntuu olevan napit. Muistaakseni hän on myös Fredriksonin veljenpoika, joten siinä syy miksi hän pääsee mukaan näihin seikkailuihin.

Juksu on laitapuolen kulkija. Hän on kulkuri, joka ei juuri piittaa säännöistä tai säännöllisistä tavoista. Hän viettää ennemmin aikaansa piippua poltellen ja omenapuussa istuen. Renttu.

Tämä sekalainen seurakunta siis aloittaa tarinan lupaavasti. Seikkailut seuraavat toisiaan nopeassa tahdissa, ja hengenlähtökin on välillä lähellä. Jossain puolessavälissä kuitenkin tapahtuu muutos. Seikkailut loppuvat, ja Tove yrittää väkisin päästä lopettamaan teoksensa jotenkin. Sankarit jämähtävät johonkin yksinvaltiaan saarelle, jossa elo on rauhallista. Olisin niin toivonut muumipapan kuuntelevan sydäntään ja lähtevän Hattivattien matkaan.

Lopun käänne kuitenkin on hauska. Tästä minä juuri saduissa pidän. Oikeasti yllättävistä ja onnellisista lopuista.



Tove Jansson: Muumipapan Urotyöt
WSOY 2007 (9. painos), alkuperäisteos 1963
s. 133
Kirjastosta



5 kommenttia:

  1. Sopi hyvin sen Muumipappa -mukin teemaan. Huvittavaa, että korostat Muumipapan omasta mielestä erinomaisuutta. Monesti "aikuiset miehet" ovat hieman liian tärkeitä, ja korostavat omaa erinomaisuuttaan kertoessaan elämästään joko "naiselleen" tai lapsilleen :)

    VastaaPoista
  2. Näin se varmasti on. Minä en tietenkään löydä tuota piirrettä itsestäni...

    Mielenkiintoista oli se, että Tove ei tuo esille muumipapan itseironiaa, vaan täysin tosissaan tuo vaari tuntuu olevan erinomaisuudestaan. Tai sitten se on niin hyvin piilotettu, että en sitä löydä.

    Tai en halua löytää.

    VastaaPoista
  3. Janssonin Näkymätön lapsi -kirjan yhdessä tarinassa Muumipappa lähtee kuin lähteekin hattivattien matkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo muuten saattaa löytyä meiltä äänikirjana. Pitääpä katsoa. Kirjassa mainittiin että hattivatit viettävät 'säädytöntä elämää' (tai jotain sinnepäin) ja kulkevat vailla määränpäätä. Mielenkiintoista.

      Poista