Blogihaaste: Arvioi KaNoKiKu -novelli

Osallistuinpa pakkaspäivän kunniaksi Kirjoita Romaani -blogista löytyneeseen haasteeseen. Haasteessa olisi tarkoitus arvioida yksi novelli KaNoKiKu -sivulta. Tässä vaatimaton arvioni:

Novelli: Häiriö odotushuoneessa

Novellin juoni on lyhyestä kaunis. Alun uuden ja mullistavan hoitotavan esitelmöinnin jälkeen siirrytään suoraan toimintaan. Päähenkilö Laina-mummomme, varmaankin terveyskeskuksen vakioasiakas, on tullut kulkuvaikeuksista ja onnettomuudestaan huolimatta tapansa mukaan lääkärin vastaanotolle. Paikalle sattumoisin ilmestynyt hoitaja kuitenkin rohkaisee Lainaa olemaan välittämättä pikkuvaivoista, ja lähettää hänet omahoitohuoneeseen, jonne pääsee inhimillisesti sormenjälkitunnistuksen kautta.

Tapahtumamiljöö on terveyskeskuksen odotushuone, joka kaikuu hiljaisuuttaan uusien, pätevien hoitometodien ansiosta. Paikasta jokainen lukija muodostaa oman käsityksensä, sillä sitä ei kuvailla sen enempää.

Kuvaus terveyskeskuksen tulevaisuudesta on kirjoitettu ulkopuolisen näkökulmasta. Ulkopuolisen, joka kuitenkin sympatiseeraa raihnaista, sosiaalisten kontaktien koukkuun jäänyttä ihmisrauniota. Alun kehyskertomuksen kertoja taas on ikäänkuin uutisten raportoija, joka käy tutkimassa uudella tavalla toimivaa systeemiä. Ja yllättyy, kun odotushuoneessa onkin elämää.

Tekstin kieli on varsin suorapuheista. Siitä ei löydy kaunokirjallisen kertomistavan mukaisia tehokeinoja, kuten toistoa, yksisanaisia lauseita tai eufemismia (Ei huolta, en minäkään tiedä mitä se tarkoittaa, mutta ei tässä novellissa sellaista ole. Huomaisin kyllä.)

Kertomus on kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Se tuo esimerkin avulla esiin joitain epäkohtia. Mikäli ymmärrän näitä eri huumorilajeja oikein, tässä on käytetty sarkasmia. Kirjoittaja moralisoi sarkasmin avulla lukijaa miettimään suuntaa, mihin nykyisen terveyshuollon säästötoimilla ollaan menossa. Selvästi kirjoittajan mielestä itse- ja etähoitoon kohdistuvissa tulevaisuudenkuvissa ollaan unohdettu vanhempien ihmisten tarve saada puhua asioistaan lääkärin kanssa kasvokkain.

Tai sitten olen väärässä. Ehkä kirjoittaja ei käytä huumoria. Ehkä tämä novelli on hänestä realistinen ja toivotunlainen näkemys tulevaisuuden laitoshoidosta. Sitä ei tarvita, kun potilaat hoitavat itse itsensä. Jos hoito tapahtuu etänä internet-yhteyden avulla, säästyy paljon julkisia varoja käytettäväksi esimerkiksi kaupunginhallitusten byrokratian pyöritykseen.



(Kuva sivuilta freedigitalphotos.net)