Le Guinin tuotantoon tutustuminen jatkuu. Novellikokoelman jälkeen odotukset olivat korkealla, kun sain käsiini uusimman suomennetun teoksen, Harhakaupungin.Matkakertomus
Kirja alkaa kissansilmäisen muukalaismiehen ilmestymisestä piilottelevaan ihmiskylään. Maailma on jälleen kerran raunioina, vain yksittäisiä kyliä ja pieniä heimoja elää siellä täällä villiintyneen luonnon keskellä. Jäljelläolevaa ihmiskuntaa hallitsee yksi kaupunki jossa valtaa pitävät Shingit, valheiden kuninkaat.
Muukalaismies, joka saa pelastajiltaan nimen Falk, lähtee pitkälle matkalle läpi pohjoisen amerikan selvittämään alkuperäänsä ja puuttuvia muistojaan. Falk kohtaa matkallaan erilaisia ihmisryppäitä, telepatiaan pystyviä eläimiä ja saa jopa kumppanin jakamaan matkansa taakkoja. Lopulta vaellus päättyy, ja monet häntä askarruttaneet kysymykset saavat vastauksen.
En tiedä onko Le Guinille ominaista sekoittaa yhteen scifiä ja fantasiaa, mutta minusta hän päätyy niin tekemään tässä teoksessa. Vielä tarkemmin sanottuna se on dystooppinen avaruusfantasia.
Pohdintaa valheista ja totuudesta
Syvempää sisältöä etsimällä kirjasta löytää kyllä monenlaisia tasoja. Valheen ja totuuden välisiä eroja käsitellään useampaankin otteeseen, ja hyvä ja paha kietoutuvat toisiinsa niin että niitä on vaikea erottaa. Le Guin ottaa esille myös elämän säilyttämisen pyhyyden, mutta tälläkertaa se ei olekaan itsestäänselvästi oikein. Teoksesta löytyy myös selviä viittauksia erilaisista yhteiskunnista ja niiden hyvistä ja huonoista puolista. Varmasti paljon jäi minulta huomaamattakin, syystä että uppouduin juoneen melko huolella.
Ympäristönkuvaus on kaunista. Metsittyneet rauniot ja villin luonnon keskellä elävät kansat Le Guin kuvaa tyypilliseen tapaansa mieleenpainuvasti.
Googletin teoksen lukemiseni jälkeen, ja yllätyin kyllä huomatessani että tämä on kirjoitettu jo 1967. Dystopiakuvauksesta olisi voinut päätellä tämän olevan huomattavasti uudempi teos. Ehkä tämä on seikka joka erottaa todella suuret kirjailijat tähdenlentojen joukosta.
Harhakaupunki on sadunomainen scifi-romaani, joka raapaisee myös ihmisyyden ja elämän peruskäsitteitä. Helppoa luettavaa ja lentävää tekstiä.
Le Guin on tulossa uudestaan muotoon, olen lukenut vain Maameren tarinat ja Osattomien planeetan, mutta ne ovat vanhaa tuotantoa, tämän voisi laittaa "korvan taakse".
VastaaPoistaUu, kuulostaa hyvältä. Olen lukenut Le Guinilta ainoastaan Maameren tarinat, voisi tehdä hyvää tutustua muuhunkin tuotantoon.
VastaaPoistaTämä voisi olla hyvä osa scifi-haasteeseeni ^^
Kiitos kommenteista.
VastaaPoista@Jokke, Le Guinilta on näemmä suomennettu melko montakin kirjaa Maameren jälkeen. Itsekin ajattelin tutustua.
@Susa, Jos olet koskaan novellikokoelmia lukenut, tuo Pimeälipas on varmasti hyvä tapa aloitta Le Guiniin tutustuminen. Siinä oli monentyylistä tarinaa, kaikki ehtaa Ursulaa.
Ja hyvä että muistutit, laitoin itsekin tämän scifi haasteen kohtaan 2. Aikuisten Science Fiction.
Olen lukenut Maameren tarinat, kuten ilmeisesti muutkin Le Guiniin tutustuneet. Lisäksi luin joskus kauan sitten ruotsiksi kirjan Där världen kallas skog (The Word for World is Forest). Se oli minusta hyvä.
VastaaPoista