Jani Saxell: Unenpäästäjä Florian

"Huh. Olihan kirja. Mitähän tuosta nyt sitten sanoisi." Tuo tuli ensimmäisenä mieleen, kun olin sulkenut takakannen tämänkertaisesta lukukokemuksesta, Jani Saxellin Unenpäästäjä Florianista. Teoksessa kerrottiin niin paljon ja niin monesta eri asiasta, että yhtenäisen kuvan saamiseen meni hetki.

Unenpäästäjä Florian esittää eräänlaisen tulevaisuus-skenaarion, tai rinnakkaistodellisuuden. Siinä ihmiset ovat kadottamassa kykynsä nähdä unta. Se aiheuttaa stressiä ja monia muita oireita, joihin he hakevat helpotusta unenpäästäjiltä. Heitä ei ole montaa jäljellä, sillä heidän toimintaansa pidetään huijauksena ja heitä vainotaan. Euroopan johtajisto ei näet ole hyväksynyt univajeen olemassaoloa.

Florian on Romanian romani. Eli niitä samoja tyyppejä, joita taas kelien lämpenemisen jälkeen ilmestyy Helsingin kaduille kerjäämään. Hän ei kuitenkaan ole kerjäläinen, vaan hyvin toimeentuleva puoskari, unenpäästäjä. Hän on paennut menneisyyttään ja vainoja Helsinkiin, jossa hän pitää yksityistä unipraktiikkansa ravintoloissa ja wc-tiloissa ympäri Helsinkiä. Asiakkaina käy niin johtajia, poliiseja kuin romaneitakin. Perusjuoni on loppuhuipennusta vaille tämä, mutta kirja sisältää niin paljon muuta, että sen koko juonta on mahdoton kuvata.

Juoni rönsyilee luvattoman paljon. Se etenee hitaasti, kun kirjoittaja kertaa välillä unenpäästäjän asiakkaiden historiaa ja unia, sekä Florianin omaa lähimenneisyyttä Ceausescun Romaniassa. Alussa tämä oli häiritsevää, mutta puolivälin lähestyessä luin mielenkiinnolla pienetkin poikkeamat. Tämä tekstin rönsyily toi hyvin paljon mieleeni aikaisemmin paljon kritisoimani kirjan, Ray Lorigan Tokio ei välitä meistä enää. Tässä kirjassa kuitenkin on paljon sellaista, mikä minulle on tuttua, toisin kuin edellä mainitussa.

Teos on periaatteessa puolustuspuhe romaneista ja heidän kulttuuristaan. Se esittää heidät väärinymmärrettynä ihmisryhmänä, joka yrittää pitää identiteettinsä ja kulttuurinsa erillään muista. Kirjassa käsitellään heidän osallistumistaan Suomen talvi- ja jatkosotiin, vaihetta jolloin he asuivat pienessä hökkelikylässä Helsingissä, sekä sitä kun heidät 'pakko'siirrettiin ympäri Suomea. Lisäksi heidän laajempi historiansa aina Intiasta lähdöstä saakka käsitellään.

Se ei ole kuitenkaan kirjan ainoa teema. Kirjailija tuo korostetusti esiin monta nykyajan ongelmaa. On huumeet, maahanmuutto, romanikerjäläiset, ulkomaalaisten tekemät väkivaltarikokset yms. Eli ymmärtänette, että kirjaa on pakko lukea hyvin intensiivisesti, että pysyy kärryillä mistä puhutaan. Osan mielestäni olisi voinut jättää poiskin, säästää vaikka seuraavaan kirjaan. Lisäksi nykyajasta sivutaan mm. suomi24:n keskustelupalstaa sekä Uuden Suomen blogisteja, jotka ryhmittäytyvät asemiin tilanteen niin vaatiessa :)

Kaikenkaikkiaan, teos menee neutraaliin minun mittarissani. Sekavan kerronan ja täysien lauseiden takia se on erittäin vaikea luettava minun koulutuksellani, mutta siinä käydään niin hienosti läpi romanien historiaa, että niistä kohdista on pakko tykätä.