perjantai 27. tammikuuta 2012

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Olen aina tietoisesti pyrkinyt karttamaan suomalaisia kirjailijoita. Lisäksi suosikkikirjailijani ovat aina olleet miehiä. Näistä lähtökohdista lähdin tutustumaan Emmi Itärannan Teemestarin kirjaan.  Kirja on kuitenkin voittanut Teoksen fantasia ja scifi -aiheisen kilpailun, joten mielenkiintoni teosta kohtaan oli kova. Aikaisemmasta lukukokemuksesta johtuen (Lorigan kirjasta) käsitykseni raatien palkitsemista kirjoista ei ollut hurraava, mutta kuinkas sitten kävikään…

Teemestarit elävät maailmassa, jossa ilmaston lämpenemisen ja öljyn loppumisen seurauksena on vaivuttu Hämärän ajan jälkeiseen taantumuksen aikaan. Suurin osa entisaikojen teknologiasta on kadonnut tai unohdettu.  Talvea ei ole, vesi on loppumassa ja kiinalainen invaasio totta. Elämän eliksiirin käyttöä ja jakelua valvoo armeija, joka käyttää valtaansa kiristykseen ja manipulointiin.

Sankaritar, nuori teemestari-tyttö, pitää yllä vanhoja perinteitä teen tarjoiluineen ja kohteliaine käyttäytymisineen. Läheisten ihmisten hätä ja puute kuitenkin saavat tytön pohtimaan omaansa ja muiden ihmisten ahneutta ja itsekkyyttä.

Tarina pakottaa lukijan ajattelemaan tulevaisuutta realistisesti. Nyt ei lennellä tähtien välissä sukupolvialuksilla, eikä asuteta uusia siirtokuntia paratiisimaisille planeetoille. Ehkä kaikki ei mene tulevaisuudessa niin kuin toivomme. Mitä jos öljy loppuu ja viimeisistä tipoista käydään tuhoavaa sotaa nykyaikaisilla aseilla? Entä jos toinen sodan aihe on vesi? Voisiko vesi olla tulevaisuudessa ainoa arvokas asia - elementti jonka omistaja ratkaisee muiden ihmisten elämän ja kuoleman.

Kiinalaisen kulttuurin yhdistäminen vanhasuomalaisiin tapoihin itkijänaisineen toimii hyvin. Taolaisuus teenjuonteineen ja kumarruksineen kun istuu erinomaisesti tämän peräpohjolan mentaliteettiin. Itärannan käyttämä kieli on jotenkin pehmeää ja sulavaa, jotenkin kiinalaista. Vaikea uskoa tämän olevan kirjailijan esikoisteos. Tarina tempaisee mukaansa tehokkaasti, mutta silti pysäyttää välillä ajattelemaan. Kirjailija saa henkilönsä tuntumaan inhimillisiltä.

Ja sitten kritiikkiä. Päähenkilöiden naiivi ja osittain lapsellinen keskustelu sai minut kääntämään sivua nopeasti. Samoin välillä pisti esiin nuortenkirjamainen yksinkertaistaminen sankarittarien mielipiteissä ja ajatuksissa.  Lisäksi muutaman ensimmäisen sivun hidas ja kuvaileva tyyli saattaa saada jonkun jättämään teoksen kesken ennen alkamistaan, tosin kun juoni alkaa kulkea, se vie kyllä mukanaan loppuun asti. Niin, ja loppu oli… Mielenkiintoinen.

Pidin, ja suosittelen ehdottomasti. Suomalaisia hyviä kirjailijoita ei todellakaan ole liikaa. Tässä teille yksi.

PS. Onneksi päätin jättää tällä(kin) kertaa kilpailuun osallistumiseni väliin. Tätä tarinaa olisi ollut kyllä vaikea voittaa.:)

13 kommenttia:

  1. Luulin, että kyseessä on japanilaisen teeseremonian yhdistäminen suomalaisuuteen. Kirja kiinnostaa kovasti, vaikka genre on itselle oudompi.

    VastaaPoista
  2. Saattaa vaikka ollakin, en tunne noita vanhoja itämaisia kulttuureita niin hyvin, että osaisin verrata eroja. Tosin kirjassa osa paikannimistä ja muista viittaa kiinalaisiin.

    Kirjailija itse taitaa puhua zenläisyydestä, mutta mielestäni se teenjuonti tosiaan viittaa taolaisuuteen. Olen varmasti väärässä.

    Mutta lue ihmeessä, kirjassa ei tosiaan tuo genre ei ole mitenkään keskeinen. Ikäänkuin sivujuonne.

    VastaaPoista
  3. Kiinnostavan kuuloinen kirja. Sain sen eteeni tänään, mutta en ollut varma luenko. Ehkäpä nyt sitten luen kun suosittelitkin. Minultakaan ei kovin paljon suomalaisia kirjailijoita löydy lukulistalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan arviotasi kirjasta. On mielenkiintoista nähdä, mitä mieltä muut ovat tästä. Onko kirjamakuni jo etääntynyt niin kauas muista lukijoista, että joudun lopettamaan suosittelemisen? Vaikka yritänkin minimoida sitä.

      Poista
  4. Kiinnostava arvio, montako sivua, kiireen keskellä sekin joskus ratkaisee. Mad maxia en tunne hyvin, mutta eikö siinäkin resurssit ollut aika vähissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tuota Mad maxia kovin hyvin tunne, mutta sen voin luvata, että yhtä vauhdikasta menoa tämä ei ole. :)

      Ja sivuja ~250, hyvin luettavalla rivivälillä ja tekstillä. Vähän liian lyhyt omaan makuuni, mutta eipähän vienyt halpaa aikaani kovin paljon.

      Poista
  5. Oli sekä mukava löytää tänne blogiisi että huomata sinun pitäneen kirjasta. Sain Teemestarin kirjan käsiini eilen ja aloin illalla lukea sitä. Olen pitänyt tähän saakka (kolmannes kirjasta) lukemastani, vaikka kiinnitin samoin huomiota tuohon joidenkin asioiden yksinkertaistamiseen. Silti vaikuttavan ja kauniinkin oloinen kirja.

    VastaaPoista
  6. Hei, ja tervetuloa! Kiitos kommentistasi.

    Yritin oikein olla takertumatta noihin puutteisiin lukiessa, koska sanojen käyttö, miljöö ja juoni olivat erinomaisia. Jotakin ontuvuutta pitää suvaita esikoiskirjailijalta, eikö vain?

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa kiinnostavalta puutteistaan huolimatta. Tämä on mennyt minulta kokonaan ohi kun selailin kustantajien katalogeja netissä, johtuisikohan pliisusta kansikuvasta. Ei näköjään kuulu oman kirjaston valikoimiin, mutta onneksi voi aina kaukolainata.

    VastaaPoista
  8. Kiitos analyyttisesta jutusta. Tämän aion ehdottomasti lukea - saas nähdä olenko henkilöistä samaa mieltä, mutta maailma kiinnostaa jo ennakkoon... mutta ensin pitää kyllä vähän lukea jo odottelevia kirjoja.

    VastaaPoista
  9. Sanokaa sitten toki jos spoilaan liikaa. Yritän kyllä pitäytyä avaamasta juonta enempää kuin tarpeellista.

    VastaaPoista
  10. Minäkin huomasin tuon nuortenkirjamaisuuden ja se ensin vähän häiritsi, mutta sitten ajattelin että nuoria tyttöjähän kirjan päähenkilöt olivat. Kokonaisuudessaan hyvä kirja ihan kuten sanoit!

    VastaaPoista
  11. Minullakin nousi tuo nuortenkirjamaisuus tässä vahvasti pinnalle, enkä ihan 100% syttynyt kaikista juonellisista ratkaisuista: lopun oli kaiketi tarkoituskin olla yllättävä, mutta minulle se jätti hiukan viimeistelemättömän jälkimaun. Tästä kritiikistä huolimatta pidin kyllä kirjasta aika tavalla ja päädyn varmaankin lukemaan myös kirjailijan tulevat teokset.

    Totta, tämä on voittonsa ansainnut ja mielenkiinnolla odotan myös muita kilpailussa sijoittuneiden kirjoja. Ilmeisesti ainakin ihmissusigenreä luvassa, vaan liekkö ollenkaan perinteisempää fantasiaa?

    VastaaPoista